15.7.2015

Loppu on lähellä


Street Food festareilla Regensburgissa.


Hallojaa! Pahoittelut pitkähköksi venähtäneestä postaustauosta. Tässä on ollut niin sanotusti vähän kaikkee. Toki sekin voi vaikuttaa, että mun nettikaapeli ja tietokone päättivät molemmat sanoa sopimuksen irti maanantaina. Otin tämän hienovaraisena vinkkinä korkeammilta voimilta ja keskityin sitten opiskeluun. Nyt kun kokeet ovat ohi, päätin tulla postailemaan vielä viimehetkien fiiliksiä. Kuvituksena käytän Barcelonassa sun muilla reissuilla napattuja fotoja.

Tuntuu jotenkin hullulta, että vaihdon loppuminen on vain viiden päivän päässä. Kotoa maalikuussa lähtiessäni  katselin keskittyneesti ympärilleni yrittäen painaa pienetkin asiat elämästäni Suomessa mieleeni. Tuntui siltä, että lähtisin pois ikuisuuksiksi. Aika on mennyt kuitenkn käsittämättömän nopeasti. Tämä on tietenkin merkki siitä, että hauskaa on ollut!

Lämmin tuulahdus naamalla lentokoneesta ulos astuessa ja rajaton riemu ikuistettuna yhteen kuvaan :D
Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna reissuputkemme huipentui Barcelonaan. Mua vähän jännitti lähteä sinne, koska pelkäsin, että se ei olisikaan niin upea kuin muistoissani. Mutta toisin kävi, tuntui, että nyt Barcelonasta sai tavallaan vielä enemmän irti, kun oli oikeasti aikaa vain pysähtyä katselemaan ympärilleen, kun ei ollut painetta juosta kaikissa mahdollisissa nähtävyyksissä. Viikonloppu meni siis rauhallisesti ympäri kaupunkie pyörien, rannalla loikoillen sekä tapaksista ja sangriasta nauttien. Ihanaa! Yhdeksi vuorokaudeksi vuokrattiin myös pyörät, mikä oli aivan loistava veto. Barcelonassa on yllättävän hyvät pyöräkaistat  ja ympäriinsä polkiessa näki paljon enemmän kuin esimerkiksi metrolla matkustaessa. 

Hyvin on syöty jos ei muuta.
Pian Barcelonan jälkeen sain osan mun perheestä tänne Regensburgiin visiitille. Viikonloppu läheisten kanssa tuli erittäin tarpeeseen, eikä pelkästään siksi, että pääsin Saksan pahimpien superhelteiden ajaksi nukkumaan ilmasoituun hotelliin… Ainakin Suomeen paluu alkoi tuntua ihan kivalta, kun sai pienen muistutuksen siitä, miten mahtavia tyyppejä siellä odottelee. Joten kiitos vielä kaikille hulvattomasta viikonlopusta ja kiitos myös Mirjalle sponsoroinnista! :D

Plzen oli melkonen aavekaupunki, mutta jos positiivista haetaan niin ölppi oli hyvää ja seura hulvatonta.
Noin muuten viimeiset pari viikkoa Regensburgissa ovat kuluneet sekavissa tunnelmissa. Välillä pyöritään kaupungilla ihmeellisessä onnellisuuspöhnässä ja nautitaan vielä hetki siitä, kuinka kaunista kaikki on ja toisinaan maataan kaverin lattialla epätoivon vallassa, kun kaikki loppuu pian. Ja joka kerta suomalaisen kaverin tai perheenjäsenen kanssa puhuttuani haluan jo pakata laukkuni ja lähteä, koska ikävä on valtaisa! Ei tää oo helppoo kenellekään. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin kai kiitollisuus. Koko vaihto on ollut aivan mieletön kokemus, enkä muuttaisi siitä mitään. Uusien, mutta silti todella läheisiksi tulleiden kavereiden hyvästely harmittaa eniten, mutta haluaisin uskoa, että me nähdään vielä. Vaihtarielämääkin tulee varmaan tavallaan ikävä, koska tämä on ollut niin rentoa. Opiskelu ei ole kovin haastavaa (hehe, hyvä sanoo tässä vaiheessa, kun kokeita ei ole vielä tullut takaisin) ja töissäkään ei tarvitse käydä, joten vapaa-aikaa on paljon. 

<3
Vaihtarielämää leimaa mun mielestä myös spontaanius. Voi lähteä Tsekkiin puolen tunnin varoitusajalla, jos huvittaa ja bussipysäkiltä kotiin kävellessä joku saattaa kutsua naapuritalon parvekkeelta käsin mukaan bileisiin. Toki puolen vuoden „lomailun“ jälkeen alkaa jo kaipaamaankin kunnon työtahtia ja sellaista perusarkea. Varmasti kuitenkin jonain räntäisenä maanantaina marraskuussa katson ulos Tritonian ikkunasta ja muistelen kaihoisasti kaikkia hulluja, hauskoja ja unohtumattomia hetkiä, mitä täällä olen päässyt kokemaan. Oih! 

Spontaanilla Roadtripillä. Biletettiin autossa kauheella innolla matkalla motarille, mutta riemu loppu lyhyeen, kun juututtiin liikenneruuhkaan ensimmäiseksi tunniksi...
Tekisi mieli kirjoitella enemmänkin, mutta mun viimeinen kirjallisen saksan luento alkaa pian ja me saadaan kokeet ja lopputyöt takaisin. Jännää! Palailen kyllä varmasti blogiin vielä kerran Suomen puolelta ja kertoilen paluun jälkeisiä fiiliksiä. Bis bald!