Oh look animal!

Maisemia metsäbussin ikkunasta kuvattuna.

Hallo! Tulin juuri tanssitunnilta. Kyllä, aivan oikein, ihan oikealta tanssitunnilta, missä tehdään ihan oikeaa koreografiaa. Ajattelin kuitenkin kertoilla lyhyesti ennen nukkumaanmenoa meidän viime viikonlopusta, joka oli muuten aivan mahtava!! Perjantaina hikoiltiin ensin päivä kielikurssin päättökokeissa, joiden tuloksista mulla ei ole mitään hajua. Keskittyminen oli kuitenkin jostain syystä ihan hakoteillä ja voitokas ykkösputki (1=paras Saksassa) saattoi katketa ikävästi. Juhlittiin kielikurssin päättymistä ulkona kesäisissä lämpötiloissa ja piipahdettiin myös Picasso-baarissa. 

Pieni vuohiystävä :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miniponi, jonka vuoksi aasilla on itsetuntokriisi.

Siistein juttu museossa: käytävä, josta tuli jostain syystä Tylypahka mieleen!

Lauantaina päätettiin viettää päivä Regensburgia tutkiskellen, koska havahduimme viikko sitten huomaamaan, että olemme olleet täällä jo yli kuukauden ja hukkaamme itsemme edelleen jatkuvasti keskustan keskiaikaisilla pikkukujilla. Ennen kavereideni saapumista kylille, kiertelin hetken aikaa yksikseni kaupungilla. Sadekuuroa pakenin Regensburgin historialliseen museoon. Museo ei sinänsä ollut kovin säväyttävä kokemus, mutta olin ylpeä itsestäni, sillä pyörin siellä yksinäni ilman minkäänlaista ahdistusta. Normaalisti esim. leffassa käyminen, kahvilassa istuminen tai tuollainen museovisiitti ilman kavereita saattaisi tehdä mun olon vähän epämukavaksi. Ehkä tää on nyt sitä ihmisenä kehittymistä, mitä kuulemma vaihdossa pitäisi tapahtua? Kavereiden kanssa käytiin shoppailemassa yleissivistäviä klassikkokirjoja (englanniksi tosin vielä toistaiseksi), istuttiin kahvilla ja syötiin myös ensimmäiset döneri täällä. Ja voi pojat, oli kyllä hyvää! Illalla menin aikaisin nukkumaan rentouduttuani ensin hyvän tovin uuden kirjan parissa, koska sunnuntaina meillä oli tiedossa seikkailu ja aikainen herätys.

Der Wald.

Sunnuntain ohjelman päättäminen tuotti meille lähes kohtuuttoman paljon seelische Belastungia eli sielullista rasitusta, sillä sunnuntaisin kaikki kaupungit ainakin täällä Baijerissa ovat kuolleita, koska suurin osa paikoista on kiinni. Tyypillistä saksalaista sunnuntaipuuhaa ovatkin kävely- tai pyöräretket perheen kanssa sekä näyteikkunashoppailu. Heittäydyimme sitten oikein kunnolla saksalaisiksi ja lähdimme ”vaihtariperheemme” kanssa Bayerischer Waldin kansallispuistoon pienelle päivävaellukselle. Jos jotain kiinnostaa, niin paikan päälle pääsee kätevästi ja edullisesti Bayern Ticketillä. Otettiin ensin juna Plattlingiin, sieltä Waldbahn eli metsäjuna Gotteszelliin ja sieltä matkattiin hilpeiden baijerilaisten täyttämällä bussilla pienten kylien, peltojen ja metsien halki aina Tšekin rajalle asti Bayerisch Eisenstein merkkiseen kylään. Sijaintimme oli erittäin hyvä ainakin mindfulnessin kasvattamisen kannalta, koska kännyköistä piti kytkeä mobiilidatat pois päältä. Itse vaellus oli todella näppärä meille urbanisoituneille nuorille. Haimme oppaan infopisteeltä, valitsimme parin tunnin reitin ja lähdimme seuraamaan reittiä symboloivia merkkejä, joita oli ripoteltu matkan varrelle riittämiin. Maasto oli suhteellisen helppokulkuista (polut olivat leveitä, eikä suuria kiviä), mutta nousua ja laskua tuli aika paljon, vuoristoisissa maisemissa kun liikuttiin. Oltiin aivan liekeissä meidän luontoelämyksestä. Ilma tuoksui raikkaalta sateen jälkeen, meidän lisäksemme muita ihmisiä ei näkynyt ja linnut lauloivat tavattoman kauniisti. Vaellusreitin puolessa välissä oli toki jonkin sortin Gasthaus, jonka terassilla istui useampiakin perheitä sunnuntaipäivällisellä. Mekin vietettiin siellä hyvä tovi söpöä miniponia syöttäen. Jälkikäteen tuli tosi paha mieli, kun tajuttiin, että kukaan ei syöttänyt aasia. Aasiraukka näytti kuvissakin ihan maansa myyneeltä.

 

 

Muutaman tunnin luonnon helmassa vietettyämme tunsimme jälleen paloa takaisin kaupungin sykkeeseen. Niinpä päätimme suht spontaanisti jäädä paluujunasta pois sellaisen kaupungin pysäkillä, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Aluksi näytti siltä, että olisimme arponeet aivan väärän taajaman, koska paikka muistutti lähinnä Lempäälää, mutta sitten nähtiin talojen kattojen takaa pilkistävä kirkontorni ja ymmärrettiin lähteä suunnistamaan sitä kohti. ”Kirkko” osoittautuikin kaupungintaloksi, mutta ei haittaa, sillä sen juurelta löytyi oikein soma pieni keskusta. Istahdettiin kahvilan terassille nauttimaan auringosta, virvokkeista ja jäätelöstä ja elämä hymyili. Illalla Regensburgiin palattuamme myöhästyimme viimeisestä bussista, mutta sekin oli ihan ok. Sää oli edelleen lämmin ja tunnelma ulkona muistutti mua joistakin niistä kesäöistä, joina olen kävellyt baarista kotiin korkkarit kädessä voipuneena, mutta niin onnellisena siitä, että on olemassa kesä ja ystävät. Meillä oli aika huippu viikonloppu!

Aurinkoiset säät ovat jatkuneet Regensburgissa tälläkin viikolla, joten ulkona on tullut hengailtua paljon. Maanantai-iltana käytiin tosin leffassakin, koska Fast & Furious pyöri siellä englanniksi. Leffateatteri oli aika jännä kokemus. Multa kysyttiin henkkareita, koska näytin liian nuorelta ollakseni opiskelija, vaikka olin aiemmin lippua ostaessani näyttänyt opiskelijakorttia. Leffaan ei saanut viedä _mitään_ omia eväitä eli jos vesipulloaan ei tajunnut pitää piilossa, se takavarikoitiin. Lisäksi elokuvan puolivälissä saliin sytytettiin valot ja pidettiin vartin tauko. No ainakin elokuva oli hyvä. Täysin epärealistinen ja jopa naurettavan kliseinen, mutta silti niin viihdyttävä.

Mä ilmaisella salilla. Anonyymi pt oli vissiin jättäny motivaatiolapun ja painot valmiiks ihan mua varten!

Täällä on alkanut nyt varsinainen lukukausi, joten luentoja on vähemmän kuin aiemmin ja niiden ajankohdat ovat varsin mukavia (vain yksi kasin aamu). Lisäksi yliopiston Sportzentrum on herännyt henkiin. Se on siis urheilumesta, missä saa harrastaa lajeja laidasta laitaan 15 euron lukukausimaksua vastaan. Kun sain tietää Regensburgin opiskelijaliikuntakäytännöistä, olin suorastaan pöyristynyt siitä, että Vaasassa opiskelijoille ei ole mitään vastaavaa ja olen maksanut satoja euroja vuodessa pelkästä salijäsenyydestä. Tänään kävin kokeilemassa siis tanssimista pitkästä pitkästä aikaa ja täytyy sanoa, että se tuntui oudolta ja jopa vaikealta, mutta samaan aikaan niiiin siistiltä. Tietää siis, mistä mut löytää jatkossa keskiviikkoiltaisin. Nyt on pakko mennä nukkumaan, koska se ainoa kasin aamu on huomenna. Jos nyt saan tanssitäpinöiltäni nukuttua… Haleja ja ihanaa keväistä loppuviikkoa kaikille! <3 

April, April macht was er will

Viimeaikojen vallitseva teema. Sisäinen hikkeni on ottanut musta vallan.

Hallo pitkästä aikaa! Pahoittelut pitkähköstä postaustauosta, meno Regensburgissa on ollut viimeiset pari viikkoa sen verran normaalia ja arkista, ettei mielestäni postauskynnys ole ylittynyt. Nyt takana on varmasti tähän mennessä henkisesti raskain viikko vaihdossa. Raskain ei tässä tapauksessa tarkoita missään nimessä mitään suurta kärsimystä, mutta aiempiin huippuviikkoihin verrattuna ehkä hieman tylsää on ollut. Syykin tälle on helppo nimetä, se on sää. Tämä Keski-Euroopan ”hirmumyrsky” koetteli Regensburgia usean päivän ajan ja siinä meinasi itse kukin jo tulla hulluksi, kun päivät tuli vietettyä lähinnä sisätiloissa. Ulkona ei ihan oikeasti uskaltanut liikkua, koska puita kaatuili, kattotiiliä lenteli ja säätila vaihteli tunninkin sisällä lumimyrskystä raekuuroon ja kaatosateen kautta auringonpaisteeseen. Nyt ymmärrän saksalaisen sanonnan ”April April, macht was er will” (huhtikuu, huhtikuu, tekee mitä haluaa). 

On mulla hauskaakin ollut onneksi.

Säästä huolimatta teimme viikko sitten sunnuntaina jotain unohtumatonta. Sukelsimme nimittäin erittäin syvälle saksalaiseen kulttuuriin osallistumalla perinteisille palmusunnuntain Palmator –olutjuhlille. Juhlapaikka sijaitsi pienessä kyläntapaisessa (Adelberg) hieman Regensburgin keskustan ulkopuolella. Bussilla pääsimme melko lähelle pelipaikkoja ja perille löysimme vaivattomasti kävellen, kun seurasimme vuolasta nahkahousujen ja dirndl-mekkojen virtaa. Tai no, jyrkkää nousua oleva matka kaatosateessa ei kyllä ollut missään nimessä vaivaton, mutta tarkoitinkin itse suunnistusosuutta. Odotettiin, että Palmator olisi hauska ja ehkä jopa perheillekin sopiva tapahtuma, missä ihmiset joisivat sivistyneesti olutta kansanmusiikin säestämänä samalla perinneruokia maistellen. Vielä mitä! Mä tunsin itse asiassa oloni hyvinkin kotoisaksi, koska meno muistutti hämmentävän paljon Koskenrantaa vappuna: meluisia teinejä läyhäämässä, tappelemassa ja hölmöilemässä ympäripäissään ulkona liian vähissä vaatteissa. Humalan määrää en sinänsä ihmettele. Pienin olut tarjoiltiin litran kolpakosta ja erityinen Palmator-olut on kuulemma hieman tavallista alkoholipitoisempaa (8%). Ainakin saimme kuulla paljon mielenkiintoisia kännitarinoita ja tuntea paremmuudentunnetta, kun olimme itse ihan mallikansalaisina paikalla. Elämys ei loppunut vielä kotiin palattuanikaan, sillä ”vain” kolme olutta nauttinut nahkapöksyinen dormikaverini halusi välttämättä opettaa mulle jotain kansantansseja ja pistettiinkin sitten jalalla koreasti meidän keittiössä. Hieno päivä kertakaikkiaan. Opin myös Palmatoriin liittyen uuden sanan, joka on Bierleiche eli kaljaruumis. Käytännössä sana kuvastaa kuulemma sellaista todella pahaa koomaa, joko krapulassa tai vielä kännin puolella. Charming.

Noiden tuoppien kanssa taistellessa tuli samalla tehtyä aika hc hauisreeni.

Sitten säästä ja kaljasta muihin aiheisiin! Meillä oli siis torstaista maanantaihin pääsiäisloma, jota emme valitettavasti viettäneet matkustellen. Tällä viikolla odottavat kolme koetta hirvittivät siihen malliin, että päätettiin parin kaverin kanssa jäädä tänne rentoa ja jopa hieman opiskelupitoista pääsiäislomaa viettämään. Korkattiin loma illallisella vekkulissa Hans Im Glück hampurilaisravintolassa, joita muuten löytyy Saksasta useita. Ravintolassa oli siis mm. koivuja sisällä, mikä loi sellaisen fiiliksen, että istuttaisiin satumetsän siimeksessä syömässä.  Tykättiin tunnelmasta jotenkin tosi paljon ja ruokakin maistui.

Perjantai kului kokonaan kotona opiskellen, Wohnheimin gymillä treenaillen ja Netflixin sekä hyvän kirjan parissa rentoutuen. Näin kirjoitettuna päiväni kuulostaa aika kivalta kaiken kiireen ja sinne tänne juoksentelun jälkeen, mutta todellisuudessa meinasin jo hyppiä seinille illalla. Lauantaina siis korjattiin tylsyystilanne ja käytiin kaupoilla sekä illalla juhlimassa. Venähtäneiden etkojen vuoksi baari-ilta jäi lyhyeksi, mutta ei haittaa yhtään. Heräsin nimittäin sunnuntaina kahdeksalta laittamaan pääsiäisaamupalaa kroatialaisten kavereideni kanssa. Sen jälkeen lähdettiin kirkkoon (tytöt kroatiankieliseen ja mä Regensburgin isolle kirkolle eli Domille). En oo pitkään aikaan käynyt kirkossa ns. muuten vaan, joten olin aika täpinöissäni menossa sinne. Katsoin mm. Youtubesta tutoriaalin aiheesta kuinka tehdä ristinmerkki ja menin kirkkoon kunnon pyhäpuku päällä. Harmillisesti menin kuitenkin ilmeisesti väärään messuun, koska kyseinen tilaisuus ei suoraan sanottuna ollut läheskään niin juhlallinen kuin olin odottanut. Oli kaikesta huolimatta jännittävää nähdä katolisen kirkon tapoja. Erityisesti mieltäni lämmitti se, että kirkon penkeissä oli pehmusteet ja pyllynlämmittimet, joten uskonnonharjoittamismukavuus oli näin ollen viety ihan uudelle levelille. Mieleen jäi myös se, että pappi tinasi ehtoollisviiniä eriskummallisen paljon (hän täytti maljaa vielä uudestaan ottaakseen neljännen tai viidennen hörpyn), pappi vihtoi saunavihdan näköisellä objektilla vihkivettä yleisöön ja yhtäkkiä kesken messun ihmiset alkoivat halailemaan ja kättelemään toisiaan. Hauskaa oli se, että ymmärsin messusta oikeastaan kaiken, koska papit puhuivat heille ominaiseen tapaan eli selkeästi artikuloiden ja tärkeitä sanoja korostaen.

Rentouttava pääsiäinen.

Kirkon jälkeen laitettiin vielä kolmen ruokalajin pääsiäislounas kroatialaisten kanssa ja maattiin loppupäivä valaina sängyllä ja juteltiin about kaikesta mahdollisesta Tinderin ja eurokriisin välillä. Sunnuntai-iltana kaiken kokemani jälkeen oli jotenkin mielettömän onnellinen olo, kun sai kerrankin viettää täällä kavereiden kanssa sellaista kiireetöntä aikaa ja ihan vaan jutella. Tuntuu siltä, että yleensä ollaan aina menossa jonnekin ja usein vielä isommalla porukalla, joten tuollaisia hetkiä on harvassa. Onnellisuutta lisäävät myös tämän viikon keväiset sääennusteet sekä perjantaina päättyvä ILC-kurssi. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa pääsemme juhlistamaan kurssin loppumista piknikin merkeissä! ILC on ollut oikein hyödyllinen ja tuntuu, että saksankielentaito on ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Opiskelu on kuitenkin ollut todella koulumaista ja jopa melko työlästä (joka päivä kotiläksyjä sekä kerran viikossa koe) ja täytyy sanoa, että kasin aamut eivät ole juuri helpottaneet asiaa. Hassua, miten töihin ei harmita ollenkaan mennä kahdeksaksi, mutta kun yliopistolle pitää raahautua ennen kello kymmentä, tuntuu se akateemiselta vapaudenriistolta...

Näin ekaa kertaa livenä nunnan pääsiäisenä. Best day ever.

Nyt riittää kuitenkin löpinät tältä erää, mun täytynee jatkaa opiskelua. Meillä on suunnitteilla sunnuntaille jotain pientä reissunpoikasta, mikäli sää vain sallii, joten palaillaan toivottavasti loppuviikosta matkakertomuksien kera! Haleja ja ihanaa viikkoa kaikille! <3

Kyllä se kevät vielä sieltä tulloo! :)