Oh look animal!

Maisemia metsäbussin ikkunasta kuvattuna.

Hallo! Tulin juuri tanssitunnilta. Kyllä, aivan oikein, ihan oikealta tanssitunnilta, missä tehdään ihan oikeaa koreografiaa. Ajattelin kuitenkin kertoilla lyhyesti ennen nukkumaanmenoa meidän viime viikonlopusta, joka oli muuten aivan mahtava!! Perjantaina hikoiltiin ensin päivä kielikurssin päättökokeissa, joiden tuloksista mulla ei ole mitään hajua. Keskittyminen oli kuitenkin jostain syystä ihan hakoteillä ja voitokas ykkösputki (1=paras Saksassa) saattoi katketa ikävästi. Juhlittiin kielikurssin päättymistä ulkona kesäisissä lämpötiloissa ja piipahdettiin myös Picasso-baarissa. 

Pieni vuohiystävä :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miniponi, jonka vuoksi aasilla on itsetuntokriisi.

Siistein juttu museossa: käytävä, josta tuli jostain syystä Tylypahka mieleen!

Lauantaina päätettiin viettää päivä Regensburgia tutkiskellen, koska havahduimme viikko sitten huomaamaan, että olemme olleet täällä jo yli kuukauden ja hukkaamme itsemme edelleen jatkuvasti keskustan keskiaikaisilla pikkukujilla. Ennen kavereideni saapumista kylille, kiertelin hetken aikaa yksikseni kaupungilla. Sadekuuroa pakenin Regensburgin historialliseen museoon. Museo ei sinänsä ollut kovin säväyttävä kokemus, mutta olin ylpeä itsestäni, sillä pyörin siellä yksinäni ilman minkäänlaista ahdistusta. Normaalisti esim. leffassa käyminen, kahvilassa istuminen tai tuollainen museovisiitti ilman kavereita saattaisi tehdä mun olon vähän epämukavaksi. Ehkä tää on nyt sitä ihmisenä kehittymistä, mitä kuulemma vaihdossa pitäisi tapahtua? Kavereiden kanssa käytiin shoppailemassa yleissivistäviä klassikkokirjoja (englanniksi tosin vielä toistaiseksi), istuttiin kahvilla ja syötiin myös ensimmäiset döneri täällä. Ja voi pojat, oli kyllä hyvää! Illalla menin aikaisin nukkumaan rentouduttuani ensin hyvän tovin uuden kirjan parissa, koska sunnuntaina meillä oli tiedossa seikkailu ja aikainen herätys.

Der Wald.

Sunnuntain ohjelman päättäminen tuotti meille lähes kohtuuttoman paljon seelische Belastungia eli sielullista rasitusta, sillä sunnuntaisin kaikki kaupungit ainakin täällä Baijerissa ovat kuolleita, koska suurin osa paikoista on kiinni. Tyypillistä saksalaista sunnuntaipuuhaa ovatkin kävely- tai pyöräretket perheen kanssa sekä näyteikkunashoppailu. Heittäydyimme sitten oikein kunnolla saksalaisiksi ja lähdimme ”vaihtariperheemme” kanssa Bayerischer Waldin kansallispuistoon pienelle päivävaellukselle. Jos jotain kiinnostaa, niin paikan päälle pääsee kätevästi ja edullisesti Bayern Ticketillä. Otettiin ensin juna Plattlingiin, sieltä Waldbahn eli metsäjuna Gotteszelliin ja sieltä matkattiin hilpeiden baijerilaisten täyttämällä bussilla pienten kylien, peltojen ja metsien halki aina Tšekin rajalle asti Bayerisch Eisenstein merkkiseen kylään. Sijaintimme oli erittäin hyvä ainakin mindfulnessin kasvattamisen kannalta, koska kännyköistä piti kytkeä mobiilidatat pois päältä. Itse vaellus oli todella näppärä meille urbanisoituneille nuorille. Haimme oppaan infopisteeltä, valitsimme parin tunnin reitin ja lähdimme seuraamaan reittiä symboloivia merkkejä, joita oli ripoteltu matkan varrelle riittämiin. Maasto oli suhteellisen helppokulkuista (polut olivat leveitä, eikä suuria kiviä), mutta nousua ja laskua tuli aika paljon, vuoristoisissa maisemissa kun liikuttiin. Oltiin aivan liekeissä meidän luontoelämyksestä. Ilma tuoksui raikkaalta sateen jälkeen, meidän lisäksemme muita ihmisiä ei näkynyt ja linnut lauloivat tavattoman kauniisti. Vaellusreitin puolessa välissä oli toki jonkin sortin Gasthaus, jonka terassilla istui useampiakin perheitä sunnuntaipäivällisellä. Mekin vietettiin siellä hyvä tovi söpöä miniponia syöttäen. Jälkikäteen tuli tosi paha mieli, kun tajuttiin, että kukaan ei syöttänyt aasia. Aasiraukka näytti kuvissakin ihan maansa myyneeltä.

 

 

Muutaman tunnin luonnon helmassa vietettyämme tunsimme jälleen paloa takaisin kaupungin sykkeeseen. Niinpä päätimme suht spontaanisti jäädä paluujunasta pois sellaisen kaupungin pysäkillä, jonka nimeä en nyt millään saa päähäni. Aluksi näytti siltä, että olisimme arponeet aivan väärän taajaman, koska paikka muistutti lähinnä Lempäälää, mutta sitten nähtiin talojen kattojen takaa pilkistävä kirkontorni ja ymmärrettiin lähteä suunnistamaan sitä kohti. ”Kirkko” osoittautuikin kaupungintaloksi, mutta ei haittaa, sillä sen juurelta löytyi oikein soma pieni keskusta. Istahdettiin kahvilan terassille nauttimaan auringosta, virvokkeista ja jäätelöstä ja elämä hymyili. Illalla Regensburgiin palattuamme myöhästyimme viimeisestä bussista, mutta sekin oli ihan ok. Sää oli edelleen lämmin ja tunnelma ulkona muistutti mua joistakin niistä kesäöistä, joina olen kävellyt baarista kotiin korkkarit kädessä voipuneena, mutta niin onnellisena siitä, että on olemassa kesä ja ystävät. Meillä oli aika huippu viikonloppu!

Aurinkoiset säät ovat jatkuneet Regensburgissa tälläkin viikolla, joten ulkona on tullut hengailtua paljon. Maanantai-iltana käytiin tosin leffassakin, koska Fast & Furious pyöri siellä englanniksi. Leffateatteri oli aika jännä kokemus. Multa kysyttiin henkkareita, koska näytin liian nuorelta ollakseni opiskelija, vaikka olin aiemmin lippua ostaessani näyttänyt opiskelijakorttia. Leffaan ei saanut viedä _mitään_ omia eväitä eli jos vesipulloaan ei tajunnut pitää piilossa, se takavarikoitiin. Lisäksi elokuvan puolivälissä saliin sytytettiin valot ja pidettiin vartin tauko. No ainakin elokuva oli hyvä. Täysin epärealistinen ja jopa naurettavan kliseinen, mutta silti niin viihdyttävä.

Mä ilmaisella salilla. Anonyymi pt oli vissiin jättäny motivaatiolapun ja painot valmiiks ihan mua varten!

Täällä on alkanut nyt varsinainen lukukausi, joten luentoja on vähemmän kuin aiemmin ja niiden ajankohdat ovat varsin mukavia (vain yksi kasin aamu). Lisäksi yliopiston Sportzentrum on herännyt henkiin. Se on siis urheilumesta, missä saa harrastaa lajeja laidasta laitaan 15 euron lukukausimaksua vastaan. Kun sain tietää Regensburgin opiskelijaliikuntakäytännöistä, olin suorastaan pöyristynyt siitä, että Vaasassa opiskelijoille ei ole mitään vastaavaa ja olen maksanut satoja euroja vuodessa pelkästä salijäsenyydestä. Tänään kävin kokeilemassa siis tanssimista pitkästä pitkästä aikaa ja täytyy sanoa, että se tuntui oudolta ja jopa vaikealta, mutta samaan aikaan niiiin siistiltä. Tietää siis, mistä mut löytää jatkossa keskiviikkoiltaisin. Nyt on pakko mennä nukkumaan, koska se ainoa kasin aamu on huomenna. Jos nyt saan tanssitäpinöiltäni nukuttua… Haleja ja ihanaa keväistä loppuviikkoa kaikille! <3