Vappu Prahassa

Hallo piiiitkästä aikaa! Anteeks äiti ja isi, kun en ole postaillut. Mulla on ollut vauhti päällä, en ole yksinkertaisesti muistanut/ehtinyt istua alas ja kirjoittaa. Täällä on edlleen kevät tai ehkä suomalaisen näkövinkkelistä kesä (oon siis koko ajan odotellut takatalvea, mutta ehkä se onkin vain Suomen riesa). Joka paikka kukoistaa, vihreyden määrä on uskomaton ja ilmassa tuoksuu suvivirsi. En nyt saa päähäni, mikä se puu on, mikä kukkii suvivirren aikoihin ja tuoksuu hyvältä, mutta sitä tuoksua mä nyt kuitenkin ajan tässä takaa. Ehkä juurikin kivojen kelien inspiroimana oon elänyt viime aikoina sellaista kunnon kesäelämää. Tiedätekkös, sellaista, että unohtaa katsoa kelloa ja kännykkää ja kaikelle sanoo kyllä. Parastahan tässä on se, että tällainen meininki saa jatkua vielä toiset kaksi kuukautta ja yhdeksän päivää (niin, varasin paluulennon 20.7.). Aika ajoin (lue: joka päivä) tunnen tosin omantunnonpistoksia, koska ei ole mitään, mistä stressata. Opintoni täällä ovat helppoja. Opintopisteitä kertynee yli 30, mutta niin pienellä vaivalla, että ihan hävettää. Rauhoittelen kuitenkin omaatuntoani kertaamalla, mitä kaikkea olenkaan oppinut täällä luentosalien ulkopuolella esimerkiksi kielistä, kulttuureista ja myös itsestäni ihmisenä. Ja kyllä sitä tässä elämässä saa varmaan hommiakin vielä paiskia ihan riittämiin.

Pari viikkoa sitten vappu oli lähestymässä ja tästä johtuen tunsin lievää koti-ikävää. Olisin halunnut kiskaista punaiset haalarit vähintään kolmien tykkien päälle ja lähteä Hoviskan rantaan syömään kylmiä munkkeja Vaasa-kavereiden kanssa, mutta sen sijaan edessä oli pitkä viikonloppu hiljaisessa Regensburgissa. Jotain oli pakko kehitellä, joten päätettiin tiistaina, että lähdetään torstaina Prahaan vaihtarijärjestön organisoimalle reissulle.

Tollasta sateenvarjoa siellä sitten seurattiin neljä tuntia. Viihdyin.

Oltiin perjantaina katsomassa opiskelijaparaatia ja tod. näk. maailman pisimmällä turistikierroksella (kevyet nelisen tuntia siinä taisi vierähtää, en suosittele kenellekään). 

Taka-alalla opiskelijariemua ja etualalla useiden prahalaisten pukeutumisessaan suosimaa klassista kolmiraitakuosia.

Lauantaina kävimme katsomassa parin kaverin kanssa Sveitsi-Itävalta jääkiekkopeliä. Tunnelma oli ihan mieletön! Myöhemmin käytiin vielä isommalla porukalla pelaamassa lasersotaa. Aluksi en oikein jaksanut innostua ideasta, mutta olisihan se pitänyt arvata, että lopulta juoksen pää hiessä ympäri taistelutannerta keräämässä pisteitä siihen malliin kuin kyse olisi vakavammastakin pelistä. Pientä lisämaustetta peliin toi se, että jokaiseen erään sai valita taustamusiikin jonkin tietyn teeman mukaan. Oma hyytävääkin hyytävämpi suosikkini oli ehdottomasti kauhuleffamusiikki. 

 

Lauantaina jätimme ravintolaillalliset välistä, koska hostellillamme oli grillijuhlat, ja ruoka oli ilmaista ja opiskelijahan ei tunnetusti ilmaisesta ruuasta kieltäydy. Meillä oli mielettömän hauskaa, vaikka mentiin lauantainakin ajoissa nukkumaan ja jätettiin suosiolla Prahan kehuttu yöelämä testaamatta. Mä ja mun norjalainen reissukaverini oltiin nimittäin molemmat enemmän tai vähemmän kipeänä koko matkan ajan, joten energiaa juhlimiseen ei liiemmin jäänyt päivän touhujen jälkeen.

John Lennon wall.

Sunnuntaina kierreltiin norjalaisen kaverini kanssa vielä keskenämme nähtävyyksillä, jotka turistiopas jotenkin ihmeen kaupalla onnistui perjantaina sivuuttamaan. Todettiin, että kyllä omilla ehdoilla reissaaminen voittaa isolla porukalla tai pahimmassa tapauksessa oppaan johdolla resuamisen aivan sata nolla. Mä tykkään matkustellessa sellaisesta tutkiskelufiiliksestä. Siitä kun voi kääntyä kadunkulmasta sinne, missä näyttää kivalta, pysähtyä lepuuttamaan jalkojaan hauskannäköiseen kahvilaan ja eksyä vahingossa kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin. Jos seuraa koko ajan muita, ei koskaan löydä mitään. Sunnuntaina me löydettiin mm. John Lennon –seinä, hämyisä Absintherie ja pysähdyttiin ensimmäistä kertaa todella aistimaan kaupungin tunnelmia. Rakastuinkin Prahaan vasta sunnuntaina, mikä oli sääli, koska lähdimme kotiin silloin. Toivottavasti palaan vielä.

"Minkäslaista viinaa toi absintti on?"

Ihan vaan absinttijäätelöön päädyttiin. Mielenkiintoinen kokemus.

Yleisesti sanottuna Praha ylitti odotukseni. Noloa myöntää, mutta mulla on tietyt ennakkoluulot Itä-Euroopan kohteita kohtaan, mitkä ovat tosin karisseet vaihdon aikana aika hyvin Itä-Eurooppalaisten ystävien ansiosta. Prahassa oli kuitenkin todella siistiä ja se vaikutti varsin edistyneeltä paikalta Saksan rinnalla ihan vaan siksi, että kortilla pystyi maksamaan missä vaan ja netti toimi joka paikassa. Yövyttiin edullisessa Sir Toby’s –hostellissa, jota suosittelen erittäin lämpimästi. Huoneet olivat siistejä, palvelu ystävällistä ja hintaan sisältyi aamupala, joka peittosi monet saamani hotelliaamiaiset mennen tullen. Lisäksi hostellin väki järjestää paljon ohjelmaa vieraille, mikä on varmasti kiva lisä etenkin niille, jotka reissaavat yksin tai haluavat muuten vain tutustua uusiin ihmisiin. 

Tämänkin maan ruokakulttuuri on vähän liian tuhti mun makuun...

Jälkkäririntamalla tuhtius on sen sijaan vahvuus! Tää oli parasta kakkua ikinä. Nam.

Viime viikonloppu meni Münchenissä ja vähän Regensburgissakin kolmen todella tärkeän ja rakkaan Suomi-vieraan kanssa. Käteen jäi univelkaa, tyhjä lompakko ja nauramisesta kipeät vatsalihakset ja jotenkin oudon ristiriitainen olo. Päällimmäisenä on kai kiitollisuus siitä, että on niin mahtavia ystäviä. Ensin tuli jopa koti-ikävä, mutta eilen kaverin parvekkeella istuskellessani ja italialaisen master chefin liian tulista pastaa syödessäni ja muiden huonoille vitseille hekotellessani tajusin, että on tääkin aika jees. Kysymys kuuluukin, miksi ihmiset tekevät tällaista itselleen? Siis lähtevät ihan tieten tahtoen pois tutuista ja rakkaista kuvioista murentamaan palasia sydämistään ympäri maailmaa.  Mikä siinä asioiden monimutkaiseksi tekemisessä viehättää? Onko se sitten jonkinlaista rikkautta? En tiedä, enkä halua asiaa enempää tällä erää miettiä, koska mulla on vielä kaksi kuukautta ja yhdeksän päivää aikaa ja aion ottaa siitä kaiken irti. Münchenin reissusta kirjoittelen vielä erillisessä postauksessa ettei tämän tekstin pituus lähtisi ihan käsistä. Huippua alkavaa viikkoa kaikille! <3