Viimeaikojen vallitseva teema. Sisäinen hikkeni on ottanut musta vallan. |
Hallo pitkästä aikaa! Pahoittelut pitkähköstä
postaustauosta, meno Regensburgissa on ollut viimeiset pari viikkoa sen verran
normaalia ja arkista, ettei mielestäni postauskynnys ole ylittynyt. Nyt takana
on varmasti tähän mennessä henkisesti raskain viikko vaihdossa. Raskain ei tässä tapauksessa
tarkoita missään nimessä mitään suurta kärsimystä, mutta aiempiin huippuviikkoihin verrattuna
ehkä hieman tylsää on ollut. Syykin tälle on helppo nimetä, se on sää. Tämä
Keski-Euroopan ”hirmumyrsky” koetteli Regensburgia usean päivän ajan ja siinä
meinasi itse kukin jo tulla hulluksi, kun päivät tuli vietettyä lähinnä
sisätiloissa. Ulkona ei ihan oikeasti uskaltanut liikkua, koska puita kaatuili,
kattotiiliä lenteli ja säätila vaihteli tunninkin sisällä lumimyrskystä raekuuroon
ja kaatosateen kautta auringonpaisteeseen. Nyt ymmärrän saksalaisen sanonnan ”April
April, macht was er will” (huhtikuu, huhtikuu, tekee mitä haluaa).
On mulla hauskaakin ollut onneksi. |
Säästä huolimatta teimme viikko sitten sunnuntaina jotain
unohtumatonta. Sukelsimme nimittäin erittäin syvälle saksalaiseen kulttuuriin
osallistumalla perinteisille palmusunnuntain Palmator –olutjuhlille.
Juhlapaikka sijaitsi pienessä kyläntapaisessa (Adelberg) hieman Regensburgin
keskustan ulkopuolella. Bussilla pääsimme melko lähelle pelipaikkoja ja perille löysimme vaivattomasti kävellen, kun seurasimme vuolasta nahkahousujen
ja dirndl-mekkojen virtaa. Tai no, jyrkkää nousua oleva matka kaatosateessa ei
kyllä ollut missään nimessä vaivaton, mutta tarkoitinkin itse
suunnistusosuutta. Odotettiin, että Palmator olisi hauska ja ehkä jopa
perheillekin sopiva tapahtuma, missä ihmiset joisivat sivistyneesti olutta
kansanmusiikin säestämänä samalla perinneruokia maistellen. Vielä mitä! Mä
tunsin itse asiassa oloni hyvinkin kotoisaksi, koska meno muistutti hämmentävän
paljon Koskenrantaa vappuna: meluisia teinejä läyhäämässä, tappelemassa ja
hölmöilemässä ympäripäissään ulkona liian vähissä vaatteissa. Humalan määrää en
sinänsä ihmettele. Pienin olut tarjoiltiin litran kolpakosta ja erityinen
Palmator-olut on kuulemma hieman tavallista alkoholipitoisempaa (8%). Ainakin
saimme kuulla paljon mielenkiintoisia kännitarinoita ja tuntea
paremmuudentunnetta, kun olimme itse ihan mallikansalaisina paikalla.
Elämys ei loppunut vielä kotiin palattuanikaan, sillä ”vain” kolme olutta
nauttinut nahkapöksyinen dormikaverini halusi välttämättä opettaa mulle jotain
kansantansseja ja pistettiinkin sitten jalalla koreasti meidän keittiössä.
Hieno päivä kertakaikkiaan. Opin myös Palmatoriin liittyen uuden sanan, joka on
Bierleiche eli kaljaruumis. Käytännössä sana kuvastaa kuulemma sellaista
todella pahaa koomaa, joko krapulassa tai vielä kännin puolella. Charming.
Noiden tuoppien kanssa taistellessa tuli samalla tehtyä aika hc hauisreeni. |
Sitten säästä ja kaljasta muihin aiheisiin! Meillä oli siis
torstaista maanantaihin pääsiäisloma, jota emme valitettavasti viettäneet
matkustellen. Tällä viikolla odottavat kolme koetta hirvittivät siihen malliin,
että päätettiin parin kaverin kanssa jäädä tänne rentoa ja jopa hieman
opiskelupitoista pääsiäislomaa viettämään. Korkattiin loma illallisella
vekkulissa Hans Im Glück hampurilaisravintolassa, joita muuten löytyy Saksasta
useita. Ravintolassa oli siis mm. koivuja sisällä, mikä loi sellaisen fiiliksen,
että istuttaisiin satumetsän siimeksessä syömässä. Tykättiin tunnelmasta jotenkin tosi paljon ja ruokakin maistui.
Perjantai kului kokonaan kotona opiskellen, Wohnheimin
gymillä treenaillen ja Netflixin sekä hyvän kirjan parissa rentoutuen. Näin kirjoitettuna
päiväni kuulostaa aika kivalta kaiken kiireen ja sinne tänne juoksentelun jälkeen,
mutta todellisuudessa meinasin jo hyppiä seinille illalla. Lauantaina siis
korjattiin tylsyystilanne ja käytiin kaupoilla sekä illalla juhlimassa.
Venähtäneiden etkojen vuoksi baari-ilta jäi lyhyeksi, mutta ei haittaa
yhtään. Heräsin nimittäin sunnuntaina kahdeksalta laittamaan pääsiäisaamupalaa
kroatialaisten kavereideni kanssa. Sen jälkeen lähdettiin kirkkoon (tytöt
kroatiankieliseen ja mä Regensburgin isolle kirkolle eli Domille). En oo
pitkään aikaan käynyt kirkossa ns. muuten vaan, joten olin aika täpinöissäni
menossa sinne. Katsoin mm. Youtubesta tutoriaalin aiheesta kuinka tehdä
ristinmerkki ja menin kirkkoon kunnon pyhäpuku päällä. Harmillisesti menin kuitenkin ilmeisesti väärään messuun, koska kyseinen tilaisuus ei suoraan sanottuna
ollut läheskään niin juhlallinen kuin olin odottanut. Oli kaikesta huolimatta jännittävää
nähdä katolisen kirkon tapoja. Erityisesti mieltäni lämmitti se, että kirkon
penkeissä oli pehmusteet ja pyllynlämmittimet, joten uskonnonharjoittamismukavuus oli näin ollen viety ihan uudelle levelille. Mieleen jäi myös se, että pappi
tinasi ehtoollisviiniä eriskummallisen paljon (hän täytti maljaa vielä
uudestaan ottaakseen neljännen tai viidennen hörpyn), pappi vihtoi saunavihdan
näköisellä objektilla vihkivettä yleisöön ja yhtäkkiä kesken messun ihmiset
alkoivat halailemaan ja kättelemään toisiaan. Hauskaa oli se, että ymmärsin
messusta oikeastaan kaiken, koska papit puhuivat heille ominaiseen tapaan eli
selkeästi artikuloiden ja tärkeitä sanoja korostaen.
Rentouttava pääsiäinen. |
Kirkon jälkeen laitettiin vielä kolmen ruokalajin
pääsiäislounas kroatialaisten kanssa ja maattiin loppupäivä valaina sängyllä ja
juteltiin about kaikesta mahdollisesta Tinderin ja eurokriisin välillä.
Sunnuntai-iltana kaiken kokemani jälkeen oli jotenkin mielettömän onnellinen
olo, kun sai kerrankin viettää täällä kavereiden kanssa sellaista kiireetöntä
aikaa ja ihan vaan jutella. Tuntuu siltä, että yleensä ollaan aina menossa jonnekin
ja usein vielä isommalla porukalla, joten tuollaisia hetkiä on harvassa.
Onnellisuutta lisäävät myös tämän viikon keväiset sääennusteet sekä perjantaina päättyvä
ILC-kurssi. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa pääsemme juhlistamaan kurssin
loppumista piknikin merkeissä! ILC on ollut oikein hyödyllinen ja tuntuu, että
saksankielentaito on ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Opiskelu
on kuitenkin ollut todella koulumaista ja jopa melko työlästä (joka päivä
kotiläksyjä sekä kerran viikossa koe) ja täytyy sanoa, että kasin aamut eivät ole juuri helpottaneet asiaa. Hassua, miten töihin ei harmita ollenkaan mennä kahdeksaksi, mutta kun yliopistolle pitää raahautua ennen kello kymmentä, tuntuu se akateemiselta vapaudenriistolta...
Näin ekaa kertaa livenä nunnan pääsiäisenä. Best day ever. |
Nyt riittää kuitenkin löpinät tältä erää, mun täytynee jatkaa opiskelua. Meillä on suunnitteilla sunnuntaille jotain pientä reissunpoikasta, mikäli sää vain sallii, joten palaillaan toivottavasti loppuviikosta matkakertomuksien kera! Haleja ja ihanaa viikkoa kaikille! <3
Kyllä se kevät vielä sieltä tulloo! :) |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti