Schwein ist kaputt

Servuss! Eli morppeli baijeriksi. Mulla on ollut aika kiireinen viikko, joten en oo vielä päässyt vielä kertomaan meidän ensimmäisestä vaihtariretkestä. Oltiin nimittäin viime viikonloppuna jättimäisellä vaihtariporukalla Nürnbergin kaupungissa, joka on noin tunnin junamatkan päässä Regensburgista. Odotukset reissua kohtaan eivät olleet kovin korkealla, sillä aikaisen herätyksen ja edellisen illan bileiden vuoksi oltiin melko väsyneitä, ulkona satoi räntää ja ohjelmassa oli ensimmäisenä vierailu Natzi Documentation Centeriin, joka on siis se mesta, missä pidettiin natsien puoluekokouksia ja natsioikeudenkäyntejä. Ensimmäinen positiivinen havainto oli se, että Nürnberg oli suorastaan sykkivä metropoli Regensburgiin verrattuna. Olin nimittäin jostain hämärästä syystä elänyt siinä uskossa, että kyseinen kaupunki olisi vain yksi monista perisaksalaisista pikkukylistä, joita on Baijeri väärällään. Matkustaminen Nürnbergiin ja julkisilla kulkeminen itse kaupungissa onnistui erikätevästi ja edullisesti Bayern Ticketillä. Se kustansi meidän viiden hengen porukalta 8,4e per naama ja sillä sai reissata koko päivän ajan rajattomasti ympäri Baijeria millä tahansa julkisella menopelillä. Suosittelen lämpimästi!

Documentation Center oli aika hurja. Tietysti osa tunnelmasta meni vähän pilalle, kun ryysittiin mestoille n. 60-80 vaihtarin voimin ja museovierailu koostui pitkälti oman vuoron odottamisesta ja sellaisten paikkojen etsimisestä, missä saisi kuunnella opasteita luuristaan tulematta tallotuksi. Kovin mieltäylentävä tuo museokierros ei ollut. Tulin jotenkin tosi surulliseksi. Itkua siinä sai pidätellä, kun seinillä oli kuvia keskitysleireillä viruvista ihmisistä ja luureista puski toinen toistaan iljettävämpiä tarinoita, jotka olivat kaikki valitettavasti totta. Ei enää natsi-nähtävyyksiä mulle kiitos! 

Lämminhenkinen persoona.

Museovisiitin jälkeen ei enää jaksettu odotella jähmeästi liikehtivää vaihtariporukkaa ja lähdettiin neljän muun tytön kanssa keskenämme seikkailemaan Nürnbergin keskiaikaiseen keskustaan. Mieliala kohosi, kun löydettiin tiemme Nürnbergin Imperial Castleen ja leikittiin prinsessoja (huom. saksalaisten prinssien markkina-arvo on kuulemma jyrkässä laskussa, joten niitä ei kannata täällä metsästää). Mitään opastusta me köyhät opiskelijat emme hankkineet, mutta ei se mitään. Keksittiin nimittäin itse mun mielestä aika hyviä turistitarinoita linnaan liittyen, mikä oli sinänsä helppoa, koska ne etenevät usein samalla kaavalla tyyliin: ”Suutarinpoika Hans-Helmut ja prinsessa Josephine olivat rakastuneita, mutta Josephinen isä Jürgen ei hyväksynyt rahvasta Hans-Helmutia tyttärensä puolisoksi. Josephinen ja Hans-Helmutin oli tavattava salaa öisin, jolloin Josephine johdatteli rakkaansa luokseen kauniilla harpunsoitollaan. Kun asian laita valkeni Jürgenille, leikkasi tämä Josephinen sormet irti, jotta tämä ei voisi enää houkutella Hans-Helmutia harpullaan ja siitä johtuen vielä tänäkin päivänä…”

Selfiekeppi aiheutti pientä huvitusta...

Käytiin Nürnbergissä myös kahdessa näyttävässä kirkossa ja siellä saimme jopa asiantuntevaa opastusta, sillä yksi porukastamme opiskelee yliopistossa uskontoa ja teologiaa, mikä on erikoista, koska hän ei kuitenkaan itse ole mitenkään erityisen uskonnollinen. Sitten harhailtiin ympäri keskustaa etsien perinteikästä saksalaista ruokapaikkaa sekä kotoisaa kahvilaa, jonne voisimme paeta hyytävää säätä. Eksyimme kuitenkin moderniin keskustaan, nälkä alkoi saavuttaa sietämättömiä mittasuhteita ja olimme kylmissämme sekä turhautuneita. Olosuhteet ajoivat meidät epärationaaliseen päätöksentekoon ja suorastaan häpeällisiin tekoihin. Syötiin nimittäin lounasta Pizza Hutissa ja jälkkärit haettiin Dunkin’ Donutista… Aina ei vaan mee ihan lapaan! Vaikka spontaanius onkin siistiä ja kivaa, niin kyllä silti olis jatkossa varmaankin ihan suotavaa tutustua matkakohteeseen jonkin verran etukäteen ja laatia edes jonkinnäköinen suuntaa-antava toimintasuunnitelma.

Yhteenvetona voin sanoa, että Nürnberg on todella kaunis kaupunki ja vierailisin mieluusti uudelleenkin vähän paremmalla säällä ja virkeämmällä mielellä. Lauantaina väsymyksemme kaikkosi täysin, kun shoppailimme Regensburgiin illalla palattuamme halpismarketti Kauflandissa ja juoksimme hyllyltä toiselle huudellen toisillemme kuinka vähän mikäkin tuote maksoi. Voitokkaan ruokareissun jälkeen päätettiin lähteä vielä ulos. Ja ei kaduta muuten yhtään. Ilta oli kerrassaan hulvaton ja täynnä kaikkia hämäränhauskoja tapahtumia.

Yes you are! <3

Viime viikko oli sen verran anstrengend, että tällä viikolla ollaan pääosin oltu hyviä ihmisiä eli ohjelmistossa on ollut paljon opiskelua, urheilua, nukkumista ja sopivasti rauhallista hengailua porukalla. Tämä on hyvä, koska viikonloppuna suunnataan noin vuorokauden mittaiselle reissulle Frankfurtiin ja tälle ajalle yritetään tietysti mahduttaa mahdollisimman paljon tekemistä. Pientä lisäjännitysmomenttia tähän viikonloppumatkaan tuovat Frankfurtin mielenosoitukset, mutta eiköhän siitäkin selvitä. Yritetään ainakin kovasti olla joutumatta selkkauksiin paikallisen Polizein kanssa. 

Paikallinen jokkari eli joen ranta ja tytöt.

Ainiin, on mulla vähän muutakin kerrottavaa! Mua ei ole täällä vielä kertaakaan hoksattu suomalaiseksi. Yleensä ihmiset sanovat, että ei mitään hajua, kun käsken arvaamaan, mistä tulen. Muutamat ovat kyllä luulleet amerikkalaiseksi ja tämän viikon maanantaina saavutin yhden tärkeän merkkipaalun, kun mua luultiin ensimmäisen kerran ihan oikeaksi saksalaiseksi!!!  Tosin luulija oli vaihtari ja tuhannen tärpätissä, mutta olen silti ylpeä. Winning. Kaikki on muutenkin täällä hyvin ja täytyy sanoa, että tähän mennessä tämä vaihtarielämä on ollut paljon parempaa kuin odotin. Elän nyt selvästi sitä honeymoon-vaihetta ja toivon todella, että tämä jatkuisi mahdollisimman pitkään. Nyt jorinat sikseen, meillä on huomenna taas koe ja mulla on kovat paineet hikettää, koska ylitin viimeksi itseni ja olisi suoranainen häpäsy, jos tippuisin yhtäkkiä huipulta hännille. Joten ei muuta kun mahtavaa loppuviikkoa ja haleja kaikille! <3