Moro! Regensburgissa kaikki on edelleen hyvin ja
hauskuuskäyrä tuntuu olevan suorastaan eksponentiaalisessa nousussa. Tämä
viikko on ainakin tähän mennessä mennyt aivan käsittämättömän nopeasti, koska
hauskaa (ja vähemmän hauskaa) ohjelmaa on ollut paljon. Ensinnäkin saksan
opiskelu sujuu edelleen ja oon yrittänyt tsempata myös puhumisen suhteen. Ollaan
kehitetty sellanen erittäin kyseenalainen puhetapa, että sekoitetaan jatkuvasti
enkkua ja rallisaksaa keskenään sillä perusteella, kummalla kielellä joku sana
sattuu tulemaan ensimmäisenä mieleen, esim. ”where gehen wir now? Should we
jetzt aussteigen?”. Mua harmittaa jonkin verran se, että aiempien saksan
opintojen ja Saksassa reissaamisen aikana olen oppinut ääntämään ”oikein”,
mutta nyt kaikki se on mennyttä, koska täällä puhutaan täysin erilaisella
aksentilla ja tuntuisi jopa tyhmältä yrittää puhua sillä tavalla kuin
Pohjois-Saksassa. Tuntuu kuitenkin aivan käsittämättömän hyvältä huomata, että
kommunikaatio sujuu koko ajan paremmin ja paremmin. Ensimmäisinä päivinä sanoin
ruokakaupassa ujosti Hallo ja danke schön ja myyjän kysyessä, tarvitsenko
kuittia, kuulosti se mielestäni about tältä: ”aschekgenkdenakdoeht?”. Nyt voin
jo aivan päällikkönä vastata, että nein, das brauche ich nicht, danke.
 |
| Oli muuten aivan mielettömän hyvää ölskää! |
Tällä viikolla oon saanut hoideltua toivottavasti
viimeisetkin alkuhössötykset pois alta (pankkitili, joku
ulkomaalaistoimistojuttu ja vuokrasopimus). Maanantaina käytiin yhden kaverin
kanssa avaamassa pankkitilit ja se oli aika jännä kokemus. Täällä siis kannattaa
avata pankkitili vuokranmaksua varten, koska se on ilmaista ja sen myötä saa
myös saksalaisen pankkikortin, jolla voin nostaa rahaa ilmaiseksi ja ehkä jopa
maksaa jossain kehittyneessä high-tech-paikassa, missä on korttikone. Pankkitili
piti mennä avaamaan omaa asuntoa lähimpänä olevaan pankkiin, joka meidän
kohdalla oli yliopistollisella sairaalalla tai oikeastaan sairaalassa sisällä.
Oli suhteellisen hämärää istua puhumassa sopimusasioista jakkupukuisen naisen
kanssa, kun lasiovien takana haahuili ihmisiä tippaletkuinensa sairaalayöpuvut
päällä roikkuen. Pankkitiliin liittyen on pakko vielä kertoa sellainen
jymyjuttu, että siihen ei liittynyt minkäänlaista byrokratiaa ja homma onnistui
todella nopeasti eikä tarvinnut täyttää yhtäkään lomaketta. Mulla oli akku
loppu, joten en päässyt tarkistamaan mun saksalaista numeroa, mutta
pankkivirkailija sanoi, että kein Problem, lähetä se mulle sähköpostilla
myöhemmin. Sähköpostin lähetys olikin sitten yhden sortin farssi… Oltiin juuri
koulussa harjoiteltu virallisten sähköpostien kirjoittamista, koska täällä
kaikkia paitsi perhettä ja kavereita teititellään ja puhutellaan virallisesti,
ellei toisin sovita. Tähän liittyy kuitenkin jotain aivan hämäriä sääntöjä,
joita ulkomaalaisen on täysin mahdoton tulkita. Kirjoitin siis
pankkivirkailijalle virallisen mailin tyyliin ”sehr geehrte Frau plaaplaa…” eli
kunnioitettu Rouva se ja se ja olin todella ylpeä lähettämästäni viestistä,
kunnes pankkitäti vastasi, ”Liebe Frau Ilkka…” eli rakas rouva Ilkka.
Ilmeisesti siis jos on jo juteltu suht kasuaalisti, niin voi jättää pois
kaikkein virallisimmat jutut, mutta teititeltävä on silti, mutta jos keskustelu
on käyty virallisemmassa hengessä niin sitten ei ja jotain sinne päin. Das
nervt mich total!!
 |
| Todistusaineistoa siitä, että ei oo vaan kekkuloitu kaupungilla. |
Muiden aktiviteettien ohella tän viikon teema on tuntunut
olevan bilettäminen. Maanantaina päätettiin mennä yhden samassa Wohnheimissa
asuvan kaverin kanssa katsastamaan meidän talon oman baarin perinteiset
maanantaipaardit. Ajateltiin, että siellä ei varmaan ole ketään, kun virallinen
lukukausikaan ei ole vielä alkanut. Väärin! Kun astuttiin sisään, tuntui kuin
olisimme tulleet keskelle kliseistä amerikkalaista college-leffaa. Paikka oli
siis täynnä melkoisessa tärpätissä olevia amerikkalaisia vaihtareita. En
ihmettele, koska baarista sai esim. isoja oluita hintaan 1,5e ja 40 jägerbombia
15 eurolla. Meillä meni vähän odotettua myöhempään, kun kuivaharjoiteltiin
uusien jenkkituttavuuksien opetuksessa juomapelejä kuten beer pongia ja
flipcupia. Jotenkin tuntuu täysin absurdilta, että talorykelmässä, jossa asun
on opiskelijoiden pyörittämä baari. Suomessa tämä ei voisi olla laillista.
 |
| Lihaa, hapankaalia ja kammottava knöödeli. |
Tiistaina käytiin syömässä oikein perinteisessä
baijerilaisessa panimoravintolassa. Juotiin siis tietenkin kaljaa ja syötiin
lihaa ja perunaa ja mä tulin siihen tulokseen, että saksalaisen ruokakulttuurin
ainoa positiivinen puoli on kalja. Ruoka maistui jotenkin tosi tympeältä,
kaikki maut olivat raskaita. Suolaista lihaa ja kastiketta, kylkeen hapankaalia
ja joku täysin käsittämätön pesusientä muistuttava perunaknöödeli. Olo oli kuin
pelkokertoimessa konsanaan, vaikka toki nyökyttelin, että hyvää on kun ei
kehdannut muutakaan. Erityisen traumatisoiva eväs oli tuo äsken mainitsemani
pesusieni. Se oli siis jostain perunasilpusta tehty pallo, jonka koostumus oli
sitkeä ja hyytelömäinen. Jo sen leikkaaminen tuotti suuria vaikeuksia. Ja se
suutuntuma… Hrrrrrr! Kyseisen illan päätteeksi päätettiin tyttöjen kanssa, että
nyt saa äijäruoka riittää, koska muuten ei kohta mahduta enää farkkuihimme.
Ollaan siis nyt ruvettu ottamaan kevyitä eväitä mukaan kouluun sen sijaan, että
mentäisiin Mensaan lihalle ja perunalle. Homma toimii, koska nyt ei ainakaan
väsytä enää samaan malliin iltapäivän tunneilla.
 |
| Vähän vastapainoa edellisen päivän ruuille. |
Keskiviikkona meillä oli TAAS bileet. Käytiin ensin
katsomassa vähän jalkapalloa irkkupubissa. Lajistahan en mitään ymmärrä, mutta
sen kyllä huomasin, että Bayern Münchenin pelin seuraaminen ei mitään kovin
jännittäviä hetkiä tarjoa, koska joukkue on vaan yksinkertaisesti niin
ylivoimainen. Kuudennen maalin kohdalla pubikansan tuuletukset olivat jo
todella laiskoja. Irkkupubista jatkettiin baariin, jonka nimeä yritettiin vielä
aamuyöstä kotimatkalla opetella. Joku zarapparizapzap zaperi zap se kai oli. Tykättiin
paikasta, koska DJ soitti ihan mitä vaan (Daruden Sandstorm, check), juomat
olivat halpoja ja paikka oli muutenkin ”sehr alternativ”. Otettiin siellä euron
tequilat alle ja lähdettiin valloittamaan tanssilattia. Oli mielettömän hauskaa
jorata kuin viimeistä päivää ja jälleen kerran nähtiin myös tiukkoja
tanssibattleja. Seuraavana aamuna koulu alkoi taas klo 8:30 ja hauskuus oli
tiessään kolmen tunnin yöunien jälkeen. Ilta oli kuitenkin ehdottomasti pienen
väsymyksen arvoinen. Väsymyksestä johtuen torstai oli aika tylsä päivä. Käytiin
yhden kaverin kanssa toimistoasioilla ja kaupassa ja sen jälkeen opiskelin
kotona tuskissani saksan kokeeseen. Onneksi kämppikset auttoivat jälleen.
Illalla kävin myös ekaa kertaa juoksemassa täällä ja ei muuten ollut mitään
kevyttä hokihölkkää näillä korkeusvaihteluilla…
 |
| Elämäni ensimmäinen pretzeli. |
Tänään perjantaina 13. päivä meillä oli ensimmäinen koe,
joka meni päivämäärästä huolimatta ihan hyvin. Oppituntien jälkeen tapahtui
jotain mahtavaa. Tiedättekö kun ihmisillä on usein tapana suunnitella kaikkea
ja sitten hoetaan innostuneina kilpaa, että ”vois oikeesti, vois oikeesti”,
mutta mitään ei kuitenkaan koskaan tehdä. Tällä kertaa tuo tuttu kaava ei
toistunutkaan, koska varattiin tänään ensinnäkin viikonloppureissu Frankfurtiin
ja mikä upeinta LENNOT BARCELONAAN! Kahden reissun hinta jäi alle sataan
euroon, mikä saa mut miettimään, mitä olen tehnyt väärin, kun olen syntynyt
Suomeen, kauas näistä kaikista upeista mahdollisuuksista. Mä oon tottunut
siihen, että spontaani viikonloppumatka tarkoittaa visiittiä Seinäjoelle tai Iittalan
Shellille. Täällä voi päättää torstaina, että jaa lähdenpäs huomenna Wieniin.
Epistä! Nyt mun on mentävä laittautumaan, meillä on taas pienimuotoiset
kekkerit tänään ja huomenna lähdetään isommalla vaihtariporukalla Nünbergissä
käymään. Haleja ja ihanaa viikonloppua! <3
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti