8.3.2015

We should go grab a bear somewhere




Muistaakseni mm. anekaupalla rahoitettu vaatimaton pikkupytinki.
Hallo! Ensimmäinen viikko Regensburgissa on kohta paketissa ja täytyy sanoa, että täällä oleilu tuntuu päivä päivältä paremmalta. Torstaina aloitimme varsinaisen kielikurssin ja mulla oli tietenkin paniikki päällä ensimmäiset kolme tuntia, kun selvisi, että ryhmämme ei ollutkaan B1.1 vaan B1.2 tasoa… Meidän piti esitellä tunnilla parimme koko luokalle ja kertoa, onko hänellä esimerkiksi pelkoja kurssiin liittyen. Mä sitten lausuin värisevällä äänellä huolellisesti mietityn lauseen: ”mua ja mun paria molempia pelottaa kurssi hieman, koska me ei olla päästy käyttämään saksan kieltä oikein missään käytännössä ja taitomme ovat ruosteessa ja puhuminen tuottaa meille suuria vaikeuksia, vaikka ymmärretäänkin ihan hyvin”. Tämän jälkeen opettaja tiedusteli naureskellen, huomasinko itse, että ilmoitin juuri täydellisellä saksalla, etten osaa puhua. Hmm. Jotenkin kovin suomalainen lähestymistapa asiaan, vai mitä ootte mieltä? Siitä hetkestä lähtien päätin olla itsevarmempi ja sönkätä mun rallisaksaa, vaikken olisikaan 100% varma adjektiivin oikeasta taivutusmuodosta ja tähän päätökseen oon edelleen erittäin tyytyväinen! Kuulin, että esim. Kiinassa länkkäreitä ihaillaan ja joka paikassa saa erityiskohtelua. Saksassa erilaisia ei ihailla yhtään. Oon huomannut, että saksan kieli on se juttu, millä saa asiat järjestymään. Sain esimerkiksi bussikortin 10 euroa halvemmalla kuin kaverini, joka osti sen englanniksi. Perjantaina yritettiin päästä baariin, jonka ikäraja oli 25. Portsari kysyi, puhuuko kukaan saksaa, jolloin huusin innokkaana (ehkä baijerilaisen oluen rohkaisemana), että ich ich, jolloin portsari neuvoi reitin toiseen baariin ja kertoi, että päästään ilmaiseksi sisälle ja antoi mulle hirveän läjän drinkkilippuja. Super!!

Die Altstadt.
Tähän mennessä kielikurssista on pelkästään positiivista sanottavaa. Se koostuu siis kolmesta eri kurssista, Sprachkurs (kielioppia, tehtäviä jne.), Sprechen (puhumista) ja Schreiben (kirjoittamista). Kaikki opettajat ovat todella mukavia ja kannustavia, vaikka puhumisen opettajan puhe onkin vahvan baijerilaistaustan takia enemmän tai vähemmän käsittämätöntä… Lisäksi meidän ryhmämme on aivan prima ja ryhmästä on löytynyt jo monta kaveria. Kaikista hauskinta on mun mielestäni se, että kaikki oikeasti yrittävät oppia saksaa. Eli kun puhutaan Facebookissa kielikurssikavereiden kanssa illan suunnitelmista, tapahtuu tämäkin saksaksi, koska Englisch ist verboten (=enkku kielletty). Tuosta kielikurssista saa siis yhteensä hulppeat 14 opintopistettä ja sen jälkeen saksan opintoja on mahdollista jatkaa vielä varsinaisen lukukauden aikana Deutsch als Fremdsprache kursseilla (saksa vieraana kielenä). Jos tätä postausta eksyy lukemaan joku, jolla on vaihtokohde hakusessa ja kova halu oppia saksaa niin mä sanon, että Regensburg is the place to be!

Ka5per-baarissa oli loistava palvelu ja valikoima! Jopa siideriä löytyi listalta.
Mutta se niistä koulujutuista, on tällä viikolla muutakin tehty! Perjantaina meillä oli ensimmäisen illan bileet, mikä tarkoitti sitä, että ryysittiin kaikki vaihtarit samaan istuskelubaariin juomaan baijerilaista ölppiä ja euron tequilaa. Halvoista juomista huolimatta kukaan meistä suomalaisista ei ainakaan tehnyt mitään viinaanmenevälle kansakunnallemme tyypillistä ”näyttävää” entréetä Regensburgin yöelämään (tämä oli ehkä enemmän Itä-Eurooppalaisten heiniä) ja ilta sujuikin mukavan rauhallisissa merkeissä lukuun ottamatta tiukkaa tanssibattlea Pony-baarissa. Voitin tämän erän, mutta mut on haastettu jo revanssiin… 

Lohduttavan tutut köttikset...
Lauantaiaamuna kävin lenkillä auringonpaisteessa ja keli tuntui suurin piirtein sellaiselta best case scenario -vappusäältä. Illat ja aikaiset aamut ovat kuitenkin vielä kylmiä. Lauantaina ohjelmassa oli myös Ikea-reissu vol. 2. Käytiin luonnollisesti lihapullilla ja hamstrattiin yhden norjalaisen kanssa ruisnäkkäriä ruokapuolella. Lauantaina piti myös käydä ruokakaupassa, koska sunnuntaisin kaikki kaupat ovat kiinni. Illalla mentiin porukalla keskustaan metsästämään hyvää istuskelupaikkaa. Läheltä piti, ettei lauantai-ilta mennyt ihan kokonaan urheiluksi, kun sopivaa paikkaa ei meinannut millään löytyä, mikä on sinänsä outoa, sillä Regensburgissa erinäisiä kuppiloita on asukaslukuun nähden _todella_ paljon. Lopulta kuitenkin päädyttiin Ka5per-nimiseen coctail-baariin. Paikka oli mahtava löydös! Baarimikot väänsivät upeita drinkkejä listalta ja sen ulkopuolelta, kerrankin musiikki ei ollut liian kovalla ja sekä sisustus että asiakaskunta olivat rennon tyylikkäitä. 

Regensburgin kuuluisa kivisilta on kuulemma ollut rempassa kohta yhtä kauan kuin sitä aikoinaan rakennettiin.
Tänään sunnuntaina ohjelmistossa oli kaupunkikierros ja vapaata hengailua keskustassa. Päivä käsittämättömän kauniissa vanhassa kaupungissa oli ihana! Aurinko lämmitti mukavasti kasvoja, kun kiertelimme ympäriinsä pienillä keskiaikaisilla kaduilla. Kaikki regensburgilaiset tuntuivat olevan ulkona, sillä Biergartenit ja kahviloiden terassit olivat ääriään myöten täynnä ihmisiä. Regensburgin keskustassa oli jonkin sortin gelateria melkein joka kadunkulmassa, joten korkattiin jätskikausi tänään. Voi olla ettää jähmelöä tulee nautittua vähän useammin kuin Suomessa, herkku nimittäin kustansi euron per pallo...

Perus Goljatti ja Daavid talon seinällä.
Illalla menen vielä toisen samassa Wohnheimissa asuvan vaihtarin luo sunnuntaipäivällistä kokkailemaan. Toivottavasti nämä lämpimät säät ovat tulleet jäädäkseen, koska silloin voimme siirtää sunnuntaidinnerit meidän kattoterassille. Kyllä aivan oikein, kattoterassille. Edellisessä postauksessa saatoin kritisoida tätä dormia turhan ankarasti. Täällä on tietenkin pieniä puutteita esim. hygieniassa ja yleisessä viihtyvyydessä, mutta löytyy täältä myös aikamoisia luksus-elementtejä, jotka kompensoivat mukavasti negatiivisia puolia. Torstaina kuulin yliopiston käytävillä villiä huhua, että täällä mun asuinpaikassani olisi kuntosali ja baari. Kämppikseni vahvistivat huhun todeksi ja olen päässyt jo pariin otteeseen hyödyntämään talon omaa salia. Baarikin on totta, siellä on bileet joka maanantai. Sali on pieni ja melko autenttinen, mutta ajaa asiansa, kunhan osaa käyttää vähän mielikuvitusta. Salilla leijaileva vieno saksalaisen hien tuoksahdus, Rammsteinin levyt ikivanhassa levysoittimessa, sekä motivaatiotekstit kuten ”every prep counts” ja ”winners don’t quit and quitters don’t win” luovat melko äijämäisen atmosfäärin, enkä tiedä uskallanko käydä salilla enää silloin, kun varsinainen lukukausi alkaa ja tällä hetkellä autio paikka täyttyy luonnolliseen elinympäristöönsä hakeutuvista lihapäistä, mutta se on sen ajan murhe!

Elämäni ensimmäinen #gymselfie. Häpäsy!
Taas tuli kirjoitettua aika pitkä postaus eli jos esim. äiti ja isi eivät jaksa lukea tätä kokonaan niin tiivistetysti voin sanoa, että kaikki on täällä tällä hetkellä erittäin hyvin! Ihmiset ovat mukavia, sää suosii, kielitaito karttuu ja muutenkin elämä tuntuu just nyt aika siistiltä. Ihmisiä kotona ja muualla maailmalla on pikkuisen ikävä, mutta se kuuluu varmaan asiaan. (Jaxu)haleja ja kivaa alkavaa viikkoa kaikille! <3

Ps. Jos joku miettii tän jutun otsikkoa, niin se kuvastaa sitä miten tehokkaasti kielet menevät sekaisin, kun samaan aikaan puhuu saksaa ja englantia. Oon varmaan erään jenkin pilkan kohteena loppuelämäni, kun meni karhut ja kaljat pahemman kerran sekasin :D.









Ei kommentteja :

Lähetä kommentti